”Sosiaalialan opiskelijat pääsevät heti alusta asti tutustumaan alan työpaikkoihin. Olen opiskellut sosionomiksi nyt puolitoista vuotta, ja sinä aikana olen saanut todella kattavan kuvan alasta ja paljon hyviä kontakteja työelämään. Olen muun muassa haastatellut koulukuraattoria, tehnyt projektiopintoja nuorisotilassa ja MS-liiton asumisyksikössä sekä ollut harjoittelussa autismikuntoutusyksikössä. Syksyllä olin kolme kuukautta harjoittelussa Espanjassa, jossa ohjasin eläkeläisten päivätoimintaa.

Peruskoulun jälkeen valmistuin leipuri-kondiittoriksi, mutta sain ruisjauhoallergian ja jouduin etsimään uuden alan. Sosiaaliala tuntui luontevalta, koska olen avoin ja helposti lähestyttävä.

Opinnoissa on paljon ryhmätöitä ja keskustelua. Harjoittelemme myös erilaisia toimintoja, joita voimme ohjata vaikka lapsi- tai vanhusryhmissä: muun muassa leikkiä, näyttelemistä ja rentoutumista. Nämä harjoitukset olivat kivoja, koska saimme heittäytyä ja improvisoida, ja samalla ne tiivistivät ryhmää. Tietysti meillä on myös tenttejä ja kirjapaketteja, mutta niistäkin selviää.

Skinnarilan kampuksella opiskelemme vieri vieressä teknillisen yliopiston opiskelijoiden kanssa. Iso kampus on mukava; me pääsemme tutustumaan yliopiston kulttuuriin ja yliopistolaiset ammattikorkeakouluun. Kutsumme usein yliopiston opiskelijoita juhliimme, ja he kutsuvat meitä. Kun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat muuttivat uudelle kampukselle, konerakennuskillan pojat pystyttivät ammattikorkeakoulun eteen kahvikojun ja tarjosivat kahvia, keksejä ja haleja. Tiedän, että meitä on odotettu.

Lappeenranta on opiskelupaikkana maineensa veroinen: tiivis, avoin, rento ja kansainvälinen. Skinnarilan kampuksella on periaate, että kaveria ei jätetä. Juhlien jälkeen voin hyvin kävellä yksin kotiin, koskaan ei ole tarvinnut pelätä. Myös ilmapiiri meidän sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kesken on hyvä. Kaikesta huomaa, että ihmiset täällä opiskelevat kutsumusammattiinsa ja haluavat oikeasti valmistua ja päästä töihin.

Haluaisin suuntautua opinnoissani vanhuksiin tai kehitysvammaisiin. Pidän vanhusten kanssa työskentelystä, koska heiltä saan uusia näkökulmia. Kehitysvammaiset taas ovat ihanan suorapuheisia. Opintojen aikana olen kiinnostunut myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tuleva työpaikkani voisi joskus olla vaikka sosiaali- ja terveysministeriössä. Ensin haluan kuitenkin tehdä ihan konkreettisesti tätä sosionomin työtä.” (2/2012)

Tea Sissonen opiskelee sosiaalialaa Lappeenrannassa

Lataa sosiaalialan koulutusohjelman esite